Magneettinauhan heikkoutena äänenlaatu ja säilyvyys

Lähes kaikki äänen taltiointi tehtiin 1980-luvun puoliväliin asti analogisille nauhoille. Merkittävimmät tallennusmuodot olivat magneettinauhaan perustuvia, esimerkiksi 1/4”-kelanauha, C-kasetti ja videonauha.

1970-luvulla monet nauhavalmistajat ottivat käyttöön uuden sidosmateriaalin, joka on nyt osoittautunut virhevalinnaksi. Sidosmateriaali kerää kosteutta ja pehmenee tahmeaksi tarttuen äänipäihin ja nauhan kuljetusmekanismiin. Ajan myötä nauha menettää sidosominaisuutensa, jonka jälkeen sen toistaminen on mahdotonta. Ongelmia aiheuttavat myös nauhan "liukasteen" kuivuminen, nauhan haurastuminen sekä homehtuminen. Asetaattinauhojen ongelmana on etikkasyndrooma, joka haurastuttaa nauhan toistokelvottomaksi.

Miten vauriot ilmenevät?

Nauha voi toistettaessa katketa, sen pintamateriaali voi irrota ja liata äänipäät ja nauhankuljetusmekanismin. Lopulta nauha alkaa vinkua ja se pysähtyy kasvaneen kitkan vuoksi.

Ongelman ratkaisu

Mikäli toimitaan ajoissa, voidaan lähes kaikki toistokelvottomat nauhat palauttaa väliaikaisesti toistokelpoisiksi erikoiskäsittelyillä.
Osa käsittelymenetelmistä vaikuttaa vain yhdestä viikosta kuukauteen, jona aikana nauhoilla oleva aineisto tulee siirtää digitaaliseen formaattiin. Jos nauhan epäillään olevan toistokelvoton, sitä ei tule toistaa ilman erikoiskäsittelyjä, sillä nauhan pintamateriaali voi irrota! Myös väärin valittu tai toteutettu käsittely voi tuhota nauhan.

Diginord suorittaa toistokelvottomien nauhojen vaatimat erikoiskäsittelyt ennen digitointia. Turvallisinta ja edullisinta arkistoille on kuitenkin tallentaa nauhat digitaaliformaattiin ennen kuin ongelmat syntyvät!